Kisadieetti - Oulun Karsinnat!

Tämmöinen riuku, 2 viikkoa oulun karsintoihin

Hola!

Pienen nykyteknillisen ongelman kanssa painiessani vähän venähti päivitys. :D

Jatketaan suoraan tarinointia viime kisadieetistä!

Noin kuusi viikkoa oli aikaa Oulun karsintoihin.

Tulikin valinnan paikka - vähennetäänkö ruokaa vai otetaanko aerobiset peliin. Tuli päätös ottaa aerobiset mukaan. Niitä tuli viikossa yhteensä kaksi tuntia, 30min matalasykkeisiä settejä. Nousin suoraan sängystä pihalle. Kroppa laitettiin käyntiin heti aamusta, rähmät silmissä. Itse en kauheasti välitä aerobisen tekemisestä, muttei sitä onneksi paljoa ollut. Dieetti oli kesällä ja oli hyviä ilmoja aerobisen tekemiseen. Monesti jopa tykkäsin käydä kävelyllä lammen ympäri. Samalla kävi päässä läpi omia ajatuksia sekä mietti tulevaa.

Ruuan kalorit olivat aivan lopussa korkeimmillaan vielä 1900kcal. Muutamia päiviä käytettiin 1300kcal, muttei sen alapuolelle enää menty. Dieetti eteni sen verran hyvin, että lähes viikoittain sain tankkailla kroppaa. Vaikkei sitä tankkaamisen takia dieetata, niin kyllä sitä aina odotti, milloin pääsisi taas syömään enemmän. :D Oppii todella arvostamaan ruokaa, jos ei muuta. :D

1 viikko oulun karsintoihin

Paria viikkoa ennen karsintoja kävi valmentaja tsekkaamassa joko pullukka alkaa olla oikeassa kuosissa. :D Palaute olikin hyvä. Se ei kuulemma ollut kuin freesaamista vaille lavakunnossa. Tämä tuli jopa pettymyksenä… :D Olin päässyt jo nyt selkeästi kireämpään kuntoon kuin edellisellä kisadieetillä - ja  paljon helpommalla. Nyt sain syödä enemmän ja aerobista oli monta kertaa vähemmän. Kroppa toimi paremmin sekä pääosin oli parempi olla.  Välttämättä ”kovempi työ” ei ole parempi tai takaa parempaa lopputulosta. Asiat on tehtävä fiksusti, kroppaa suostuttelemalla sekä kuuntelemalla.

Vähän ennen karsintojen viimeistä viikkoa alkoivat lenkkarit todella painaa jalassa ja puhti olemaan poissa. Tässä tuleekin se ajoittaminen tärkeään rooliin! Ei pidä olla etuajassa kunnossa, vaan juuri silloin kun on oikea aika. Juuri kun alkoi olla raskasta, alettiinkin freesaamaan kroppaa lavakuosiin ja olo alkoi kohentua. Kävin jo vähän läpi viime postauksessa, sitä kuinka varsinkin kisadieetin loppu alkaa vaikuttaa kehoon ja olotiloihin. Viimeinen viikko on valmentajan ja valmennettavan välinen salaisuus. Eipä siitä siis sen enempää. Voin todeta, ettei tehty mitään ihmeellisyyksiä tai ”hokkuspokkus-temppuja”, sillä kisakunnossa oltiin ja kroppa vain freesattiin. Treenattiin menemään ja syötiin enemmän. :D

@ Kampaamokauppa Sitruuna - Riina Torppa

Viimeiseen viikkoon kuului tietenkin ihokarvojen poisto. Suurimman osan poistatin vahauksessa ja loput viimeistelin höylällä. Oltiin taas posliinipossu sileine säärineen. :D Tietenkin fleda piti myös laittaa minttiin. :D

Perjantaina saavuttiinkin Ouluun, jossa tuli käytyä vielä viimeinen treeni ennen kisoja. Sen jälkeen menin suoraan kilpailijakokoukseen ilmoittautumaan, joka kävi onneksi nopeasti. Sieltä siirryin sujuvasti hotellille, jonka huoneen avaimen olin saanut jo etukäteen. Dieettipäissäni yritin väärään hotelliin. Tyhmäksihän virkailija katsoi mutteipa siinä mitään uutta ollut. :D

Vihdoin pääsin lepäämään, syömään ja laittamaan ensimmäisiä kerroksia kisavärejä pintaan. Rentouden varmistamiseksi avasin viinipullon, ettei tule jännäkakka housuun. :D Aamulla vedin taas lisää ruokaa naamaan, kerros laitettiin väriä pintaan ja tietenkin kisameikit!. :D Kiitokset Ollosen Marikalle väreistä ja meikeistä. :D Ei sitä joka päivä saa miehenä kehuja, kun kuulema näyttää kauniilta meikeissä. :D  Sai ilmeisesti pärstästä edustuskelpoisen. :D Pikku hiljaa oli aika siirtyä kisapaikalle.

Karsinnat Oulussa oli melko pieni tapahtuma, mutta kivalla tavalla intiimi. Takahuoneessa oli pienet tilat. Väkeä ei ollut paljoa kerralla paikalla. Siellä tuli köllöteltyä ja röpistyä muiden kanssa. Pikku hiljaa aloin ottamaan pumppia lihaksiin, sekä levittelemään öljyä iholle. (perus heteroa meininkiä meikit naamalla :D) Yleensä olen melko kova jännittämään. Nyt jännitystä ei juuri ollut, ehkä pienistä kisoista johtuen tai viini vaikutti vieläkin. :D

Pian tuli minun vuoro mennä lavalle ja vielä ensimmäisenä. Kävelin ja jäin väärään paikkaan keikisteleen - ensimmäinen moka. :D En ollut poseerannut kisahousuilla aiemmin ja nehän liikkuessa alkoivat nousta napaan saakka. :D Hymyä naamaan. vaikka kuinka vituttaa. ”Kaikki kuuluu asiaan”. :D Vaikka ei mokaisikaan, usein itsellä on tunne, ettei mikään meinaa sujua. Loppujen lopuksi homma meni niin kuin pitikin. Karsintojen voitto. Eipä se niin pieleen mennyt, vaikka siltä tuntui. :D Tästä olisi hyvä jatkaa kohti Lahden SM-kisoja.

Karsintojen jälkeen piti käydä tietenkin syömässä Burger King:ssä, kun siihen oli mahdollisuus. :D Eihän se pahalta maistunut! Käytiin valmentajan kanssa läpi karsinnat ja mitä asioita korjataan Lahteen. Samalla tuli myös päätös vielä kiristää kondista, joten pariksi päiväksi lisättiin aerobista. Esiintymistä ja poseerausta pitää hioa, jotta esiintyminen olisi varmempaa tällaiselle arkajalalle. :D Päivän päätteeksi alkoi matka takaisin Rovaniemelle. Seuraavana päivänä jatkuisi taas dieetti! Sen vuoksi pitikin käydä tyhjentää matkalla yksi lounasbuffetti :D Rovaniemellä piti vetää vielä hiukan herkkuja naamaan, jotta jaksan painaa viimeiset viikot kovalla pöhinällä! :D 

Tästä jatkettiin täysillä kohti Lahtea!

Kisojen jälkeen illalla pullaa poskeen! :P

Nykypäivää, Kisadieettiä ja Mitä se vaatii!

Terveppäterve!

Joulun hässäkkä meni. Tuli syötyä sekä vastapainoksi levättyä paljon. :D Pitihän se vapaapäivinä kumminkin tehdä kaksi treeniä päivässä, jotta saa joulun kalorit hyödynnettyä. Vahingossa saattaisi jopa lihasta tarttua. :D Joulun hulinoita ennen otin viikon kevennyksen treenistä. Alkoi kroppa tuntua nihkeältä eikä treenaamaan edes tehnyt mieli. Viikon kävin salilla peukaloita pyörittelemässä ja painoihin vähän nojaileen. Huomasin ylimääräisen levon/kevennyksen tulevan todellakin tarpeeseen! Kevennyksen jälkeen lähti taas pöhinä käyntiin. Villasukat vain sutivat jalassa, kun lähdin kämpiltä salille!

Joulun jälkeinen kondis ja kinkun siirtämistä lihaksiin

Pääsi vuosikin välissä vaihtumaan. Taisi olla eka kertaa moneen vuoteen, että heräsin tammikuun 1. päivä ilman krapulaa... :D Näin ne ajat muuttuu. Aloitin vuoden käymällä kaverin kanssa valmentajan luona Haaparannalla Eurogymillä. Suunniteltiin taas asioita etiäpäin. Ei ollut joulun jälkeen kondis tarpeeksi pehmoinen, joten lisättiin kaloreita koneeseen. Saa oikein luvan kanssa syödä enemmän ja sehän on mukavaa! :D Treeniohjelmaan tehtiin muutoksia ja treeniin lisättiin tehoa. Varsinkin pääliikkeessä fiksusti voimatasoja nostaen sekä nopeutta tempoon. Tässä on nyt aikansa opetellut entistä paremmin ja jopa uudestaan käyttämään lihaksia. Nyt jos pääsisi nauttimaan työn hedelmistä, jottei niin paljoa joutuisi miettimään mitä sillä lihaksella tekee. :D Asteittain, fiksusti eteenpäin!:)

Se olisi vuosi paketissa. Meni edellinen vuosi pitkälti kisaamisen äärellä. Tyhmä pää kun ei osaa vain olla. :D Tähän väliin voisin aloittaa jonkinlaisen wrap-up:in edellisestä vuodesta eli pitkälti tämän kertaisesta kisadieetistä.  Kävin jo vähän läpi edellisessä postauksessa nopeasti tapahtumia läpi, mutta yritetään ottaa enemmän irti. :D

Edellisen kisadieetin päätyttyä 2014 oli homma mennyt kirjaimellisesti läskiksi. Paino nousi kisojen jälkeen melkoisen nopsaa - eikä hyvällä tavalla. :D Kroppa oli niin väsynyt, eikä lihakset täyttynyt, vaan neste puski ihon alle. Pian olikin paino lähes samassa, missä oli ennen kuin dieetti alkoi… Kevyt +15-20kg. Kunto pilalle viikossa ja iho kipeänä nesteiden takia. :D Enkä uskaltanut ruokaa lisätä, sillä kauhistelin turpoavani vain lisää - Vaikkei paljon mitään edes syönyt ja oli jo turvonnut kuin pallokala… Dieetin jälkeen olin jatkanut ilman valmennusta. Nämä dieetiltä palautumiset olivat aivan uusia juttuja ja kroppaa oli melkoisesti jouduttu vedättämään dieetillä. Dieetin lopulla tein 14 tuntia aerobista ja 10 salitreeniä viikossa, sekä kalorit 1000-1500 paikkaille. ”Turha enää pyyhkiä, sillä paskat on jo housuissa.” :D Pitää vaan yrittää oppia näistä, vaikka sudenkuopassa mutkan käymällä. :D Siinä sitten pyristeltiin ja nyt jälkeenpäin tuo aika kisojen jälkeen oli yhtä tyhjän kanssa. :D Ei syöty tarpeeksi, mutta treenattiin enemmän kuin tarpeeksi.

Ensimmäinen päivä dieetillä 94kg. Joko huomaa... :D

Helmikuussa 2015 aloin kunnolla miettimään, milloin kisaisin uudestaan ja kenen valmennukseen menisin. Tuli juteltua kavereiden kanssa, mitä heillä oli kisojen osalta suunnitelmissa. Sitä kautta päädyin käymään kaverin kanssa Uusitalon Arin luona Kemissä. Tarkoituksena oli silloin lähinnä katsoa tekniikkoja läpi sekä muuten vain röpistä lajista sekä kisaamisesta. Koko päivä siellä menikin röpisten. :D Kuten edellisessä postauksessa kerroin, että sain jo paljon uutta tietoa sekä neuvoja, vaikkei oltu mitään valmennusta aloitettu. Tämä olikin asia, mikä itseeni henkilökohtaisesti teki vaikutuksen. Sain Arilta kommenttia, että kroppa toimii, se vaan oli tukossa. Vähensin treenaamista sekä lisäsin hiilaria, jonka seurauksena paino alkoikin putoamaan. Mätisäkki alkoi näyttämään,  edes vähän vähemmän mätisäkiltä. :D Maaliskuun paikkeilla aloitettiin Arin kanssa kunnolla yhteistyö. Asetimme tulevan syksyn tavoitteeksi. Edellisenä vuonna kunto oli jäänyt vajaaksi,  joka jätti vielä ison kysymysmerkin potentiaaliin. Siinä oli tärkein syy lähteä jo syksyllä kisaamaan. Kunnolla kehitykseen aikaa oli noin 3kk ennen dieetin alkamista, joten kovaa pyristeltiin eteenpäin, jotta edes jotain saisi aikaan. :D Sillä tänä vuonna siirtyisin aikuisten karkeloihin.

6 viikkoa dieettiä takana. Kuva:Arctic247gym

Toukokuussa lähti dieetti käyntiin. Paino oli n.94kg. Huomasin, ettei kisojen välissä ollut kroppa täysin palautunut ja tottunut suurempiin ruokamääriin, sillä taisi vaatia lähemmäs -1500kcal pudotuksen ennen kuin paino lähti putoamaan. Tämän jälkeen paino ei tainnut jumittaa kertaakaan koko dieetin aikana, joten homma lähti kumminkin toimimaan niin kuin pitikin! :) Dieetti lähti pelkällä kaloreiden pudotuksella. Mikään ei muuttunut muuta kuin, että ruoka väheni ja tekeminen parani. :D

Tästä välistä eli tulevasta 2-3kk ei kauheasti ole kerrottavaa, sillä kisadieetin alku on pitkälti ”kesäkuntodieettiä”. Varsinkin kun se vedetään kesää vasten. :D Ei aerobisia ja ruokaa vielä on kohtuudella. Ei se alku paljoa paina. Mitä nyt nälkä välillä kiusaa. :D Voisin sanoa, että viimeiset 8-6 viikkoa ovat vasta itse sitä kisadieettiä, kun mennään rasvaprosenteissa tarpeeksi alas. Siinä vaiheessa monilla dieetti on kestänyt jo useamman kuukauden. Vaikka dieetti vedetään kuinka fiksusti, niin pelkästään, kun rasvaprosentti laskee tarpeeksi alas, alkaa hormonitoiminnot heikkenemään tai saattavat olla jopa ihan nollissa. Tämä pelkästään tuottaa melkoisesti vaivaa ihan mielialoista ja jaksamisesta lähtien. Siihen vielä lisätään kisaamisen aiheuttama stressi ja yleisen jaksamisen puuttuminen ruuan vuoksi, niin saadaan melkoinen paketti välillä kasaan. :D (Lajissani helpottaa se, ettei tarvi  yrittää vetää pakaroita lihassäikeille.) :D Näihinkin olotiloihin jännästi tottuu niin hyvin, ettei sitä välttämättä itse edes huomaa. Vasta kun dieetti on ohi ja kroppa alkaa palautua huomaa,  kuinka taas jaksaa paljon paremmin ja kuinka silloin oli väsynyt. Vielä jos on kovapäinen, niin millään ei myönnetä vaikka dieetti painaisi. :D

12 viikkoa dieettiä takana! Kuva: Arctic247gym

Vaikka tämä dieetti oli loppujen lopuksi melko helppo ja sujui paremmin itselläni kuin edellinen dieetti, niin silti dieetin lopussa alkaa väsyä rasvaprosentin tarpeeksi laskettua ns. hyvinvointirasvojen alapuolelle (eli rasvaprosentti missä kullakin yksilöllä on luontainen olla). Juurikin se yleisen jaksamisen puute ja mielialojen temppuilu. Lopussa pelkästään ihmisten kanssa oleminen vaati välillä itsensä keräämistä, jonka vuoksi dieetin lopulla alkaa viihtyä yksin. Treenaaminen ei suju aina niin kuin toivoisi. Silloin kiukuttaa ja hermostuu itselleen. :D  Ongelmat, mitä tulee vastaan, voivat tuntua monta kertaa vaikeammilta, mitä ne oikeasti ovat. Lisäksi huomaa stressaavansa turhista asioista. Ettei tämä ole vain hassunhauskaa fitness elämää. :D Kuten "normaalissa elämässä" löytyy kisadieetillä hyviä, kuin huonojakin päiviä.

Mutta tätä se kisadieetti välillä on! Turha silti valittaa, koska tähän vapaehtoisesti lähtee. Sitä kun todella haluaa ja tykkää kisata. Tietyllä ”sairaalla” tavalla nauttii tästä itsensä haastamisesta! Sillä on tämä pirun siistiä hommaa ja välillä todella hauskaa. :D

6 viikkoa dieettiä jäljellä! Kuva:arctic247gym

Kisadieetti on kovaa kropalle. Itse sen tiedostan sekä ymmärrän riskit. Kilpaurheilu ei ole koskaan tervettä. Kaikissa lajeissa on omat riskinsä. Kisadieetissä on päivämäärä. Silloin pitää olla kisakunnossa eli rasvaprosentti todella alhaalla. Niinpä dieetin pitää edetä koko ajan eteenpäin. Joskus  tämä vaatii enemmän työtä. Kisadieetti voidaan silti toteuttaa todella fiksusti ja itse koin tämän dieetin todellakin onnistuneen siinä.

Tulipa pitkät alustus- ja loppupuheet! Sen vuoksi ensi postauksessa jatkan kisadieetin kertomista - karsinnat ja SM-kisat. Lisäksi kerron ajasta, kun olen oikeasti kisadieetillä eli viimeiset 8 viikkoa! :) Tuli nyt edes vähän avattua mitä se kisadieetti kisaajalta vaatii.

Hyvää ja vahvaa uutta vuotta! T: Jonne Salmi

Mistä treenaaminen ja kisaaminen sai alkunsa?

Hellurei!

Ajattelin pitää pienen esittelyn siitä, kuka täällä näppäimistön takana naputtelee! :D Lukijoina vaikuttaa olevan sellaisia, jotka ei tunne minua yhtään. Nekin, jotka tuntevat, voivat kuulla jotain uutta. :D

Noh! Olen siis Jonne Salmi Rovaniemeltä. Olen 24-vuotias. Olen lähtöisin entisestä maalaiskunnasta Sinetänsalmesta eli melkeinpä maalaispoika alkujaan. :D Kävin siellä kyläkoulua, jossa oli n. 20 oppilasta koko ala-asteella. Kolmannella luokalla muutin kaupunkiin, jossa oli yhdessä luokassa pelkästään yli 20 oppilasta. :D Ujolle pojalle melkoinen shokki. :D

Nykypäivää, historian ohella. :D Kuva: Arctic 247 Gym

Harrastustaustani ei ole tosiaan mikään laaja. Olen entinen kilpauimari, mutta lähinnä se uiminen oli itselläni harrastus kuin kilpailulaji. Enpä paljoa kisoissa käynyt, kun ei kiinnostanut. Uimisen lopetin yläasteella ja sen jälkeen vuoden harrastin painia. Siinä onkin liikuntaharrastukset. :D Ettei tässä olla mistään huippu-urheilijasta lähdetty liikkeelle. :D

Yläasteella,  kun olin lopettanut uinnin ja painimisenkin, en harrastanut mitään liikuntaa. Innostuin  tietokonepeleistä ja leffoista. :D  Syöminen oli silti jäänyt, koska se on kivaa. Paino lähti nousemaan nopeaa. Jossain vaiheessa havahduin, kun paino oli jo noin 96kg. (Tässä vaiheessa en vielä ollut salille löytänyt.  Muutenkaan en harrastanut mitään liikuntaa.) Tuntui todella pahalta omassa kropassa. Silloin päätin, etten aio painaa 100kg.

Kumminkaan kaikki ei usko niin tässä oltiin vuonna 2006...

Noihin aikoihin oli ”muodissa” karppaaminen, jonka sitten otin tyylikseni, jolla pudotan painoa. Muistelisin idean olevan simppeli – täysjyvätuotteita, salaattia ja lihaa. Toisin kuin nykyään, niin mitään en punninnut. Söin usein, sopivan pieniä annoksia. Tuohon aikaan en lisännyt liikuntaa, koska kuuluin niihin, jotka eivät kehdanneet urheilla julkisesti. Itse ajattelin silloin, että porukka tuomitsee. (Läski lenkillä!) Nyt voin sanoa, että oma paikkani silloin olisi ollut kuntosalilla tai lenkkipolulla. Tätä menoa jatkoin kaksi kuukautta, jonka jälkeen kävin puntarilla. Paino olikin tippunut 96 kilosta 86 kiloon! 10kg 2kk! Olin hämmästänyt, iloinen ja tyytyväinen itseeni. Tämä oli ensikosketukseni ”ruokavalioon” ja ymmärrys sen tärkeydestä. :) Samalla leikkasin letin lyhyeksi.! :D

Kun olin pudottanut painoa, niin mielessäni alkoi liikkua kuntosalille meneminen… Kynnys oli vaan liian suuri ujolle kaverille. :D Kuulin, että pari kaveria oli alkanut käymään salilla ja siinä völjyssä sitten uskaltauduin ensimmäisen kerran salille. Salille kun uskaltautui, niin sille tielle ollaan jääty. Salilla käynti oli pitkään ON-OFF-suhdetta. Välillä käytiin ja välillä oli pidempiäkin taukoja. Ruokavalio oli lähinnä sinnepäin. Välillä lihottiin ja välillä laihdutettiin. :D

2011 vuoden joulukuu. 3-4kk ehditty panostaa.

Ensimmäisen kerran aloin oikeastaan panostamaan 2011 vuoden puolessa välissä, kun armeijasta pääsin. Aloin itsenäisesti hakemaan tietoa joka paikasta niin treenaamisesta kuin ruokavaliosta. Kokosin itselleni ruokavalion, joka silloin taisi koostua 3 ateriasta ja 2 välipalasta. Treeniohjelmana käytin 2+3 -jakoista (2 päivää ”perusbodausta” ja 3 päivää enemmän ”volyymi-/pumppityylillä” .) Tämän tyylistä treeniohjelmaa suosin vieläkin. Puntteja kolistelin pari vuotta. Silloin tein myös enemmän voimabodailua, jonka myötä kärsin useamman loukkaantumisen. Isoinpia loukkaantumisia ovat olleet olkapäässä repeämä, alaselässä repeämä, jossa samalla iskias, välilevyt ottivat osumaa sekä toinen polvi on ollut melko sökönä. Tässä myös yksi syy, miksi panostan (varsinkin nykyään) enemmän tekniikkaan kuin painojen korottamiseen. Loukkaantumiset ovat kehityksessä pahimpia hidasteita. Kantapään kautta opittuja asioita. :D

Hotellista 2014 jyväskylän kisojen jälkeen.

2014 julkaistiin uusi laji - men´s physique juoniorit. Tämä aukaisi sen oven, että saatoin kesken vuoden ostaa kisalisenssin ja kisata syksyllä… Tämä oli itselläni viimeinen mahdollisuus osallistua junnuihin. Isommilta pojilta kävin kysymässä neuvoa ja vinkkejä. Mietin viikonlopun yli. Sitten päätin, että nyt lähdetään kisaamaan ja aloitetaan kisadieetti. YOLO! Otin silloin yhteyttä Jiipee Pulkkiseen, jonka kanssa aloitettiinkin dieetti heti kun olin käynyt Torniossa mutkan hänen luonaan. 2014 kilpailin juniorina ja saavutin Jyväskylän karsinnoissa Men´s Physiquen -178cm yleisen sarjan voiton. Samalla tulin valituksi parhaana juniorina edustamaan Suomea MM-kisoihin, jossa ei enää oikein mennyt hommat nappiin. MM-kisat Meksikossa olivat kuitenkin itselleni parhaimpia kokemuksia ikinä ja tapasin todella hienoja ihmisiä! :) 2014 kisojen jälkeen jatkoin taas omassa valmennuksessani. Hommahan meni hieman läskiksi, koska en oikein osannut palautua kisadieetistä joka oli täysin uusi juttu. Vaikkei paljoa mitään syönyt, niin läskiä vaan tarttui.

Osa MM-joukkuetta :)

2015 Oulun karsinnat.

2015 vuoden alussa olin alkanut miettimään, milloin kisaisin uudestaan ja kenen valmennukseen menisin. Kävin kaverin mukana helmikuussa Uusitalon Arin luona Kemissä ja homma nappasi saman tien. Itseeni vaikutuksen teki niin treenitekniikat kuin tutkittu tieto. Sain yhdessä päivässä paljon uutta tietoa sekä vahvistusta omiin ajatuksiin. Tunsin, että ajatusmaailmat kohtasivat.  Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin se, että sain paljon apua ja neuvoja, vaikken ollut edes aloittanut valmennusta. Näki, että toinen todella haluaa auttaa. Maaliskuussa aloitettiin kunnolla yhteistyö ja vaikkei lähtökohdat kummoiset ollut, niin pistettiin tähtäimeksi tulevan syksyn kisat. Vain noin 3kk ehdittiin pitämään kunnollista kehityskautta, jonka jälkeen alkoikin dieetti. Kehityskausi jäi turhan lyhyeksi ajatellen siirtymistä junnuista aikuisiin. Koska 2014 kunto oli jäänyt vajaaksi, niin pelkästään kireämpänä oleminen toisi paremman paketin lavalle ja saisi kropasta enemmän irti. Samalla näkisi paremmin, mikä on potenttiaali tulevaisuudessa. Pääsinkin todella kireään kuntoon ja painoa oli 3kg vähemmän kuin vuonna 2014. Fysiikka koki tällä dietillä selvää muutosta parempaan.

Syksyllä 2015 saavutin Oulun karsintojen voiton ja Lahdessa SM-kisojen 8.sija. Vaikka tavoitteet oli korkeammalla, niin lähtökohtiin nähden jälkeenpäin pystyn hyväksymään tilanteen. :D

2015 kisadieetin muutos. Reilut 20kg sulateltu rasvaa.

Sitten päädytäänkin tähän päivään! Tämmöinen on siis lyhyt tiivistetty historiani, miten lajiin päädyin ja myös sen vierestä. :D Tarkoituksena oli vähän esitellä itseäni ja kertoa myös siitä, että tässä lajissa kisaa ihan 'normaaleja' ihmisiä. Ei tarvise olla mikään supermies/-nainen, vaikka vaativaa hommaa onkin. :D ”Jos minä pystyn tähän, niin kuka vain pystyy” Pitkälti tämä homma on päästä kiinni ja vaatii kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Olen itsekin ollut siinä tilanteessa missä moni muu eli kärsinyt ylipainosta. En todellakaan ole ollut aina mitenkään urheilullinen vaikka nyt urheilu ja hyvinvointi on lähellä sydäntä. Tähän on päädytty valintojen kautta ja todella nauttii tästä tekemisestä, sekä kun tuntee itsensä terveeksi. Kisaaminen on se lisäpotku tähän tekemiseen, jota jatkaisin, vaikken kisaisi.

Jokainen valitsee tiensä, kunhan itse nauttii sillä tiellä kulkemisesta. Aina sekään ei helppoa ole. :D
T: Jonne Salmi

Men's Physique - Jonne Salmi

Heipähei!

Dieetti on dieetattu. Kisat on kisattu. Eteenpäin mennään. Elämä on alkanut voittaa kisojen jälkeen niin henkisesti kuin fyysisesti.

Ei kisadieetti mitään herkkua kokoajan ole. Dieetin alku on oikeastaan melko mukavaa aikaa ja hyvällä pöhinällä kulkee eteenpäin… Mutta lopussa alkaa alun vauhti hiipua ja tennari painaa. Silloin se dieetti oikeasti vasta alkaa.

Kuva: Arctic 247 Gym

Kiirettä on pitänyt kisojen jälkeen. Välillä tuntuu vuorokaudesta loppuvan tunnit ja viikosta päivät. :D Kuitenkin ajattelin pienin hiljaisuuden jälkeen alkaa taas kirjoittamaan vähän tästä ”mystisestä bodilaiffista”. Mitä se pitää sisällään?  Mitä meikäläinen on touhunnut vuoden aikana?  Mitä on suunnitelmissa tulevaisuudelle?

Mikä minut on pitänyt kiireisenä? Tässä on tultu päiväduunia painettua. Viimepäivinä keskimääriin 10-12 tuntia, joka on toivottavasti väliaikaista näin pitkät päivät. Treenatakin kuulema pitäisi, jos aikoo lihasta tehdä. :D Siispä treenit on tehty, vaikka välillä pitkät työpäivät painavat. Onneksi treenaaminen on mukavaa varsinkin, kun treenit kulkevat. Eihän puntille pakko ole mennä, mutta mielellään sitä käykin lihaksilla leikkimässä. :D Viikonloput varsinkin menevät salilla, kun saa kunnolla keskittyä itse asiaan. :D

Olen myös aloittanut Lapin urheiluopiston järjestämän ravintovalmentajakoulutuksen. Itse en ole koskaan ollut mikään mallioppilas. On hyvä huomata, kuinka mukavaa on opiskelu, kun opiskelee ja lukee niitä asioita, mikä oikeasti kiinnostaa. Ettei sitä omaa polkua ole löytänyt kun yläasteelta pääsi. :D Vaikka paljon on touhua, niin tavoitteita kohti mennään! Arkeahan tämä vain on. Eiköhän tämäkin tästä tasoitu. :)

Höpisen vähän itse asiasta eli treenaamisesta. Oujee! :D Fiilikset treenien suhteen ovat olleet todella hyvät. Kävin valmentajani Uusitalon Arin luona Haaparannalla jokunen viikko sitten tsekkaamassa tekniikkoja paremmalle mallille. Samalla suunnittelimme tulevia tavoitteita sekä mitä niiden eteen tehdään.

Treenaamassa käyn Arctic 247 Gymillä. Sali on laajentanut ja uusia laitteita tullut, niin sitähän on ollut niikuin pikku lapsi karkkikaupassa. :D Puntilla tulee käytyä noin viisi – seitsemän kertaa viikossa, viikonloppuna välillä kaksi kertaa päivässä. Nyt treeneissä erityisesti panostetaan lihaksen käyttämiseen ja lihaksen hermottamiseen. Ainoa ns. erikoisempaa treenissä tulee sarjojen ja yksittäisten toistojen sisällä. Eli käytännössä toistojen tempoa muuttamalla pyritään ottamaan jokaisesta toistosta mahdollisimman paljon irti, ettei paine lähde kohdelihakselta hetkeksikään. En siis pyri suoraan nostamaan voimatasoja, vaan sitä mukaan kun saa pidettyä liikkeen lihaksella, siirrytään raskaampiin painoihin. Pienet painot, pienet lihakset niin jätetään voimailu niille joilla voimaa on. :D

Dieetin jälkeen lihakset ottavat hyvin vastaan ”perustreeniä”. Vielä palautellaan kroppaa kisadieetistä. Ei mitään ’aivot narikkaan’ –treenejä, mutta kovaa vedetään. Kun aikanaan vielä kovemmat treenit tulevat, niin saadaan paremmin perille lihakselle, kun opeteltu nyt käyttämään lihasta. ;) Lihaksista panostetaan rintaan, olkapäihin ja ojentajiin jotta niissä olisi muutakin kuin luuta. Tällä hetkellä niistä erityisesti panostetaan mannerlaattoihin (tai tuleviin) eli rintalihaksiin. :)

Päivän 2. Treenin ojentaja pumppailua. Kuva: Arctic 247 Gym

Syöminen kun on mukava asia, niin nopeasti vähän siitäkin. :D Ruokamääriä on kokoajan nostettu pikku hiljaa ylöspäin. Dieetin jälkeinen jatkuva sairaanloinen nälkä on loppunut ja ihmismäinen terve nälkä on tullut tilalle. :D Paino keinu parisen viikkoa sitten noin 84 kilossa. Ruokaa nostamalla paino on tippunut keinumaan 81-82 kg paikkeille. Ennen viimeistä nostoa paino alkoi tippua jo alle 80kg… :D Hyviä merkkejä siitä, että kroppa on lähtenyt hyrräämään. Eikä se syöminen lihota vaan mitä syö. ;) Puhtaasti syödään. Kaikki ruoka menee puntarin kautta kurkusta alas. Yhtenä päivänä viikossa annan itselleni luvan herkutella ettei liian vakavaksi mene. Syöminen kun on kivaa ja läski lämmittää näin talvella. :D Tarkoituksena on kumminkin kehittyä eikä pysyä kisakunnossa. :)

Rintaa treenasin mutta hauiksia näyttelen. :D Kuva: Arctic 247 Gym

Tässäpä tämmöinen alkupuhe ja pientä nykyinfoa! :) En nyt alkanut pidempiä höpisemään treeneistä, ruuista tai tuosta viime kisadieetistä. Kerron niistä tarkemmin tulevissa päivityksissä, jottei yhdestä päivityksestä tule montaa sivua pitkä. :D Pysykäähän kuulolla niin saatte enemmänkin kuunnella meikäläisen porinoita! :) 

Älkääkä olko liian tuhmia pikkujouluissa jotta saa jouluna lahjoja! ;) T: Jonne Salmi